Oppimispäiväkirja

OPPIMISPÄIVÄKIRJA

Miia Kauppila

MO8.1

Kuvataidekasvatus

Turun yliopisto/ROKL

Marjo Heino-Fihlman

Luento I

Luento herätteli mainoskuvien kautta kuvalukutaidon maailmaan. Mieleen jäivät automainokset, sekä niissä vahvasti toistuvat elementit – luonto, sininen taivas sekä vaihtelevat arvoviestit kuvien välityksellä. Monimerkityksellisyys mainoskuvissa voi toisinaan johtaa kuluttajan reaktion myös negatiiviseen tai ei toivottuun suuntaan. Esimerkiksi jotkut automainokset saattavat ärsyttää kuluttajan kestävän kehityksen arvomaailmaa tuomalla kuviin elementtejä auton ”maailmanvalloituksesta” ja maapallon pienuudesta. Yhtä oikeaa vastausta ei kuvatulkintaan ole ja jäinkin miettimään jälkeenpäin, mitkä olisivat omassa opetuksessa kuvia, joista voisi lähteä oppilaiden kanssa keskustelemaan. Toisaalta kuvien valinta ei saa missään nimessä muotoutua kynnyskysymykseksi ryhdyttäessä kuvatulkintaan. Ympäristömme on täynnä kuvia, joista valita. Kriittisen tarkastelun opettaminen oppilaille on mediaähkynkin kannalta suositeltavaa. Mainoskuvat pyrkivät toisinaan provosoimaan kuluttajaa, mistä on hyvä oppilaidenkin olla tietoisia.

Demo I

Ensimmäisen demon aiheena olivat kuvakulmat sekä valokuviin liittyvät asiat. Kuvakulmista jäi mieleen erilaiset lähikuvat ja puolilähikuvat, sekä säännönmukaisuudet, jotka ohjailevat näiden kuvaustapojen maailmaa. En ollut aiemmin miettinyt esimerkiksi katseen suuntaa tietynlaisissa kuvissa tai sitä, miten käsien ja jalkojen rajausta lähikuvissa yleensä toteutetaan. Mielenkiintoista oli myös demolla virinnyt keskustelu siitä, kuinka kameran toisella puolella voi viestiä valtavasti omista mielipiteistä tai tilanteen tunnelmista pelkillä suunnilla ja kuvakulmilla. Erityisesti esimerkit sodan uhan alla kuvaamisesta sekä naispoliitikkojen lähikuvista (Jutta Urpilaisen kasvolähikuvat) jäivät mieleen. Vastaisuudessa tulee ehkä itsekin enemmän kiinnitettyä huomiota kyseisiin asioihin sekä siihen, mitä kuvaustavalla halutaan tarinan lisäksi katsojalle viestiä.

Ulkona otetut kukkakuvat olivat motivoiva harjoitus. Toisaalta harjoituksen myötä huomasi taas oman kokemattomuuden kuvien ottajana. Taustan ja kohteen suhde, sekä valaistus antaisivat varmasti kuville sekä osaavalle kuvaajalle enemmän, mutta eihän sitä tosiaan opi ilman, että harjoittelee. Harjoitus toimi myös mukavana motivaattorina seuraavaan tehtävään eli oman kameran manuaaliin tutustumiseen. Kuvien räpsiminen tuntui mukavalta ja rentouttavalta. Kuvaamiseen pystyi helposti uppoutumaan – oman tuotoksen näkeminen saman tien oli palkitsevaa. Uskon, että oppilaiden kanssa tulisi myös enemmän suosia valokuvausta osana opetusta (eikä pelkästään KU-opetusta). Aion ehdottomasti yrittää ottaa tulevassa työssäni valokuvauksen osaksi opetusmetodeitani. Toisaalta se on aiemminkin ollut läsnä opetuksessani. Esimerkiksi tunnekuvia olen ottanut lapsista, sekä tietysti toiminnallisia kuvia. Tämän harjoitteen myötä pyrin kuitenkin lisäämään tulevaisuudessa oppilaiden omaa osallistumista kuvien ottamisessa.

Demo II

Maailman kaunein tyttö. Kaksi vaikuttavaa naistaiteilijaa: Sherman ja Savolainen. Olin yläkoulun oppilaiden kanssa opintoretkellä Wäino Aaltosen museossa katsomassa Savolaisen valokuvanäyttelyä. Kuvat ja tarinat vaikuttivat minut ja toivottavasti myös oppilaat. Shermanin laitoin googleen hakusanaksi, sillä halusin ennen demoa tietää, minkälaisesta taiteilijasta on kyse. Kuvien perusteella en olisi heti osannut sanoa, että hän esiintyy itse jokaisessa kuvassa. Moderni näkökulma itsensä kuvaamiseen – tämän ajan Helene Shjerfbeck.

Kolmen kuvan tehtävä ja etenkin tarinan keksiminen tuntui aluksi haastavalta. Kuljimme pihalla katsellen sopivia paikkoja ja päädyimme yhdessä omenapuiden luo. Auringonvalo paistoi tähän pihan kohtaan kauniisti. Harjoittelimme ensin putoavan omenan kuvausta sarjakuvalla. Tarina muodostui toiminnan ja kokeilun kautta. Oli myös mukava pohtia yhdessä valaistukseen ja kuvakulmaan liittyviä asioita ja esille tuotavia merkityksiä. Sommittelu löytyi helposti, olimme heti yhtä mieltä, ettemme ainakaan valitse perinteistä vierekkäin sijoitettua sarjakuva-tyyppistä ratkaisua. Pohdimme jo valmiiksi kuvaruutujen mahdollista taustaa sekä tiettyjen värien korostamista valokuvista. Minulla on suuret odotukset kuvankäsittelyohjelmien tarjoamista mahdollisuuksista. Odotan innolla, että pääsen oppimaan uutta kyseisistä ohjelmista.

Koin hyvin positiivisena tehtävänä oman kameran manuaaliin tutustumisen. Manuaalit jäävät itseltä usein lukematta, mutta silloin en voi saadakaan kaikkea hyötyä kamerastani irti. Tutustuessani ohjekirjaan koin olevani oikealla tiellä kohti valokuvaukseni monipuolistumista!

Luento II

Luennon aiheena oli mediakäyttäytyminen ja mediakasvatus. Muistan ensimmäisen kerran kuulleeni mediakasvatus-termin 6-7 vuotta sitten. Tällöin työpaikoilla kartoitettiin henkilöä, joka olisi ollut halukas vastaamaan mediakasvatuksesta sekä perehtymään aiheeseen paremmin. Ajattelin tuolloin, että mediakasvatus kuulostaa joltakin valtavan suurelta, laajalta sekä itselle vieraalta aihealueelta. Mediakasvatus sai minussa aikaan jo ähkyn ennen kuin varsinaisesti ehdin millään tasolla ottamaan kyseistä käsitettä haltuun. Nyt vuosien jälkeen luennolla kuultuna mediakasvatus ei enää tunnu minusta sellaiselta suurelta peikolta, miltä se aiemmin tuntui. Luennon ehdoton anti minun kohdallani oli positiivisuuden korostaminen mediakasvatuksessa. Kaikkien rajoitusten ja kieltojen sekä tekijänoikeusviidakon myötä oma suhtautumiseni mediakasvatukseen on ollut varovaisen rajoittunut. Kouluissa on varoiteltu ja usein annettu esimerkiksi rehtorin toimesta rajoitteita ja varoituksia siitä, ettei kukaan vain katsoisi filmejä tms., joihin ei ole oikeutta. Enkä tarkoita tällä ikärajoja tai muita sopivuustekijöitä, vaan puhtaasti lupa-asioita. Täytyy tosiaan perehtyä vielä niihin opettajaa koskeviin tekijänoikeuksiin. Onneksi luennon linkkivinkit olivat monipuolisia.

Odotan innolla tulevia demoja, joissa tutustutaan paremmin ja itse tehden Creative commons - sekä storycenter- sivustoihin. Olen positiivisella mielellä valmis oppimaan uusia taitoja, sillä uskon, että juuri näiden taitojen hallinta antaa minulle lisämahdollisuuksia ja monipuolisia työkaluja opetustyöhön.

Demo III

Demon aiheena oli tutstua kuvankäsittelyohjelmiin. Corel sekä pixlr tulivat hiukan tutummiksi. Valokuvan kerrosten kopiointi ja käsittely erilaisin tekniikoin olivat minulle uutta asiaa. Ohjelma oli innostava, mutta vaatii uudelta käyttäjältään runsaasti aikaa toimintojen tutustumiseen. Kukkakuvien käsittelyyn sekä erilaisten vaihtoehtoisten tehosteiden kokeilemiseen kuluu äkkiä tunti jos toinenkin. Uskon, että kuvien käsittely motivoi myös alakouluikäisiä oppilaita. Kuvien käsittelyn myötä tulisi keskustella yleisemminkin kuvamanipulaatiosta ja siitä, miten muokkaaja voi kuviin vaikuttaa. Vaikka suuren osan tällaisten ohjelmien käytöstä oppii tekemällä, kaipaisin silti esimerkiksi Moodleen kirjallisia ohjeistuksia ohjelman perustoiminnoista.

Demo IV

Fb-kuvien analysointi oli mielenkiintoinen tehtävä. Teknisten näkökulmien sekä kuvan herättämien ajatusten analysointi avasi todellakin paljon enemmän katsojan roolissa olevalle. Ryhmässä käytyjen kuvien analyysi toi esiin melko selkeitä asioita, kuten kuvassa olijan kiinnostuksen kohteet, harrastukset tms. Näin pienessä ajassa ei kuvien tulkinnassa päässyt niinkään syvälliseen otteeseen, mutta toisaalta se ei ollut ehkä tarkoitus. Omassa analyysissä oli kuitenkin mahdollisuus kuljetella analyysiä haluamilleen urille ja pohtia syvemmin kuvien merkitystä. Vaihdoin aika pian analysoinnin jälkeen oman profiilikuvani, sillä halusin jotain muutosta profiiliini. Toisaalta, aloin ajattelemaan eri tavoin kuvien katselusta ja merkityksestä kuin aiemmin. Kuva-analyysikin on sellainen taito, jota aina toisinaan tulisi palautella mieleen ja ottaa tietoisesti kuvia tulkintojen alaisuuteen. Fb-kuvien pohjalta nousi myös keskustelua siitä, millaisia kuvia haluaisi itsestään verkkoon laitettavan. Se, mitä itse ajattelee kuvan viestivän voikin olla täysin erilaista, mitä muut kuvaa katsoessa ajattelevat.

Demo V

Elokuvan teko jatkui taas, eikä ilman ongelmia. Tein suuren työn muuttaessani ottamani valokuvat Pixlr- ja Corel-ohjelmilla. Halusin korostaa ja rajata sekä muuttaa valokuvien värimaailmaa suotuisammaksi elokuvaa ajatellen. Musiikki elokuvaa varten minulla oli valmiiksi mukana, mutta en osannut liittää sitä Movie Maker –ohjelmaan. Käytin siis tällä demolla aikaa Movie Maker –ohjelmaan tutustumiseen sekä kuvien käsittelyyn ja valintaan. Tallensin projektin keskeneräisenä verkkokansioon sekä tikulle. (Myöhemmin en saanut keskeneräistä elokuvaa kumpaakaan kautta auki.)

Demon ohjelman mukaisesti emme käyttäneet aikaa elokuva-analyysiin, emmekä mainokseen. Itse elokuvan teko ongelmineen taisi viedä niin suuren ajan opetuksesta, että jotain piti vain jättää pois.

*Liitä tähän kohtaan ohjeet cd:ltä liitettävän musiikin tiedostomuodon muuttamisesta.

Luento III

Luennolla tuli hyvää peruskäsitteistöä aiheeseen. Camera obscura oli mielenkiintoinen ilmiö, josta muistan joskus kuulleeni. Oli mukava saada opetuksellisia vinkkejä camera obscuran hyödyntämisestä tunneilla. Pimeään laatikkoon meneminen ja ulkopuolisen maiseman hahmottaminen väärin päin olisi varmasti vaikuttava kokemus oppilaille.

Valokuvataiteilijoiden joukossa oli monta mielenkiintoista kotimaista taiteilijaa. Odotin, tuleeko esitettävien taiteilijoiden joukosta sukulaiseni Maija Tammen nimeä, joka on valokuvaaja. Toisaalta hän taitaa olla enemmän freelancer-kuvaaja ja lehtikuvaaja.