Mediamaailma lasten ja nuorten toimintaympäristönä
Toimintaympäristöt voidaan jakaa mikro- ja makroympäristöihin. Mikroympäristö käsittää lapsen ja nuoren lähipiirin – kodin, perheen ja ystävät. Makroympäristöön voidaan taas laajemmin liittää se yhteiskunta instituutioineen, jossa lapsi tai nuori elää. Mediamaailma koskettaa nykyään molempia edellä mainituista toimintaympäristöistä. Mediaa ja mediakulttuuria onkin luonnehdittu aikamme merkittävimmäksi kulttuuriseksi tilaksi. Median ja vertaisryhmien merkitys oppimisessa on kasvanut. Oppiminen tapahtuu nykyään paljolti perinteisten oppimisympäristöjen ulkopuolella. Peruskoulu pyrkii vastaamaan lisääntyneeseen mediakulttuuriin huomioimalla mediakasvatuksen opetussuunnitelman perusteissa. Opetuksen työtapojen tulee edistää tieto- ja viestintätekniikan taitojen kehittymistä. (POPS 2004) Tämä tarkoittaa median lajien (tv, radio, netti, pelit, lehdet, elokuvat, mobiili) huomioimista opetusta suunniteltaessa ja toteutettaessa.
Muuttuvat toimintaympäristöt haastavat myös tiedon luonteen muutokseen. Tieto ja tietämys painottuvat entistä enemmän yhteistoiminnalliseksi sekä verkostoitumista ja moniammatillisuutta hyödyntäväksi yhteiseksi sekä keskeneräiseksi pääomaksi. (Kangas ym. 2008.) Tiedon luonteen keskeneräisyys sekä yhdessä rakentaminen edellyttävät uudenlaisen asenteen omaksumista etenkin visuaalisen kulttuurin puitteissa. Aiemmin rakennetut käsitykset esimerkiksi valmiiden töiden julkaisemisesta verkossa saattavat olla jo aikansa eläneitä. Nykyinen mediamaailma rohkaisee ja toisinaan edellyttääkin (esim. blogin pitäminen) käyttäjäänsä julkaisemaan keskeneräistä materiaalia verkossa, jota muut käyttäjät voivat halutessaan arvioida ja täydentää. Muuttunut toimintaympäristö edellyttää uudenlaisten opiskelun tapojen ja muotojen omaksumista. Median myötä kehittynyt osallisuuden toimintakulttuuri haastaa perinteisen käsityksen oppimisesta ja opettamisesta. Perusopetuksen yhdeksi tärkeimmäksi tavoitteeksi tulevaisuudessa nousee oppilaiden kannustaminen yhteisöllisen kulttuurin edistämiseen siten, että sekä toiminnan, tiedon jakamisen että ajattelun näkökulmasta yksilölliset ratkaisut ovat eettisesti kestäviä. (Kangas ym. 2008.)
Mediamaailman tuotteiden analysointi on olennainen ja välttämätön osa mediakasvatusta. Tietoista analyysia esimerkiksi televisio-ohjelmista, mainoksista tai peleistä kannattaa suosia jo pientenkin lasten kanssa, sillä se kehittää taitoa mediakriittisyyteen. Median herättämiä tunteita on hyvä oppia sanallistamaan, sekä tuomaan omia ajatuksia esiin esimerkiksi leikkien pelien tai liikunnan keinoin. (Mediakasvatus Metka)
Kaksisuuntainen media – uhka ja mahdollisuus?
Lapset ovat median käyttäjinä sekä vastaanottajia että tuottajia. Kasvattajien tulee tiedostaa tämä median kaksisuuntainen rooli sekä viestimenä että vaikutteiden tuottajana. Lapsilla ja nuorilla on oikeus oppia turvallista ja vastuullista median käyttöä. Tämä edellyttää kasvattajilta mediakulttuurin ilmiöiden tuntemusta ja ymmärrystä. (Mediakasvatus-MLL)
Erilaiset pelit tietokoneella, verkossa sekä pelikonsoleissa ovat osa tämän hetken puhutuinta mediasisältöä. Pelien haitallisuus ja pelimaailmaan uppoutuminen huolestuttavat sekä kasvattajia että lasten ja nuorten vanhempia. Mediakasvattajan roolissa ei tulisi kuitenkaan valita ehdotonta puolesta tai vastaan -suuntautumista keskusteltaessa peleistä. Vain 4% markkinoilla myynnissä olevista peleistä on kielletty alle 18-vuotiailta. Ikäraja ei kerro pelin sopivuudesta, vaan varoittaa mahdollisesta haitallisesta sisällöstä. Kasvattajan/opettajan olisi hyvä tutustua pelien sisältöihin, varsinkin niiden pelien, joita esimerkiksi verkossa suositellaan pelattavaksi tietynikäisten lasten kanssa tai joita suositellaan tietyn oppiaineen tai opetuksen tueksi. Kirjastot sekä lastenohjelmien kotisivut sisältävät usein linkkivinkkejä lapsille soveltuvista peleistä. Parhaimmillaan peli on opetuksellisesti järkevä sekä lapselle mielekäs pelata. Pelien sosiaalista ulottuvuutta pitäisi kouluissa huomioida myös enemmän. Yhteiseen toimintaan kannustavat pelit kehittävät vuorovaikutteista toimintaa (Mediakasvatus.fi) Verkkopelien sekä yhteistyötä vaativien pelien arvomaailma muistuttaa kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutustilannetta. Hyvät pelit ohjaavat ja edellyttävät osallistujiltaan yhteistä suunnittelua, tavoitteita sekä peliin liittyvän arvomaailman jakamista. (Kangas ym. 2008.) Oman haasteensa sopivien pelien löytämiseen tuo nimenomaan yhteisöllisyyden pedagoginen hyödyntäminen. Oman mediakasvattajuuteni tulevaisuuden haasteena tulee ehdottomasti olemaan pelien sosiaalisen ulottuvuuden ja sopivuuden löytäminen. Lapset pelaavat tällä hetkellä keskimääräisesti tunnin päivässä. (Kangas ym. 2008.) Mielestäni se lisä, minkä koulu tuo mediakasvatuksen muodossa oppilailleen, tulisi siis olla laadukasta ja monipuolista median käyttöä.
Roolini mediakasvattajana
Lasten- ja nuorten mediakasvatustutkimuksen mukaan kuulun millenniaalien joukkoon. Olen siis syntynyt 1980-luvulla ja selvitystä lainatakseni olen ”taitava ja motivoitunut kokeilija – monella tapaa mediataitoinen ja oppimiskykyinen– tietotekniikan ja netin palveluiden käytössä”. (Kangas, Lundvall ja Sintonen 2008. s.5) En koe asian olevan aivan näin. Toki, olen kiinnostunut mediasta ja kuulun siihen ikäryhmään, jolle on peruskoulussa jo opetettu kotisivujen tekoa. Olen kuitenkin saanut sellaisen kuvan mediamaailmasta, joka monipuolisine ja eri reittien takan olevine mahdollisuuksineen saattaa ahdistaa käyttäjänsä tietotulvallaan. Muistan, kun mediakasvatus -termi jalkautui ”kentälle”. Olin silloin päiväkodissa töissä ja koin termin ja aiheen valtavaksi tietopaketiksi, josta olisi hankala saada minkäänlaista tarttumapintaa. Nyt vuosia myöhemmin, lähestyn termiä mediakasvatus jo toisella asenteella.
Medialukutaitoni avulla pyrin kasvattajana huolehtimaan siitä, että käytän hyväkseni kriittistä pohdintaa käsitellessäni eri mediakanavien informaatiota. Ikärajat sekä niiden noudattaminen on mediamaailmassa tärkeää. Kasvattajan tehtävä on suojella lasta hänelle haitalliselta materiaalilta. Ikärajojen tehtävä on suojata lasta aineistolta, joka voi olla haitallista hänen terveydelle tai kehitykselle. (Mediakasvatus.fi) Kasvattajan tulee olla tietoinen ja ajan tasalla mediamaailman tapahtumista. Elokuvat, televisiosarjat ja pelit saattavat sisältää tiukat ikärajoitteet. Oma rooliviestiminen ikärajojen suosimisesta sekä kunnioittamisesta on tärkeää. Aiheesta keskustelu voi oppilaiden kanssa olla tarpeen. Kriittisen suhtautumistavan välittäminen keskustellen voi avata lapsille mediamaailman vaikealta tuntuvia arvoja. Toisaalta, joskus on paikallaan olla yhteisesti keskustelematta sellaisista median asiasisällöistä, jotka eivät kuulu pienille lapsille. Kahdenkeskisiä juttelutilaisuuksia oppilaan kanssa ei sen sijaan koskaan tule tietoisesti sivuuttaa. Erityisesti pienet lapset samaistuvat voimakkaasti katsomaansa mediaan. Hyvin usein leikkien aiheet saattavat olla lähtöisin lastenohjelmasta. Pelkotilojen syntymistä voi taasen edesauttaa jokin lasta järkyttävän mediasisällön katsominen. (Kangas ym. 2008.)
Eräässä luokassa alkuopetusikäinen poika halusi kertoa minulle pelottavasta kokemuksestaan Internetissä. Poika kertoi jostain videosta, jota hän oli katsonut yhdessä vanhempien sisarustensa kanssa. Videossa oli esiintynyt mummo, joka keinui pitkän aikaa keinutuolissa. Pojan kertomuksen mukaan mummon rauhallista kuvaa seurasi jokin hirviö tai pelottava kuva, joka yllättäen ilmestyi näytölle katsojan silmien eteen. Poika kertoi voimakkaista tunteistaan, pelosta ja itkusta, tämän videon katselun yhteydessä. Yritin kasvattajana helpottaa pojan oloa keskustelemalla hänen kokemuksestaan. Yritin myös itse etsiä netistä hakusanoilla kyseistä materiaalia, jotta olisin ymmärtänyt poikaa paremmin. En kuitenkaan löytänyt mitään. Toistuvien ja huolta herättävien tilanteiden myötä (kuten edellä kertomani keskustelu) ottaisin myös herkästi yhteyttä vanhempiin. Vanhempien tietoisuutta mediakasvatuksesta olisi paikallaan käsitellä esimerkiksi vanhempainillassa. Koulun linjoja mediakasvatuksesta voisi näin helposti viestiä koteihin päin sekä samalla herättää vanhempia miettimään omaa rooliaan mediakasvattajana.
Mediakasvatusta ei saisi kokea pelkkänä uhkatekijöiden ja rajoitusten kenttänä. Oikein käytettynä mediamaailma rikastaa lasten ja nuorten oppimista tarjoten erilaisen oppimisen ja oppimisympäristön perinteisenä pidetyn ”oppikirjaoppimisen” rinnalle.
LÄHTEET
Kangas, S., Lundvall, A. ja Sintonen, S. 2008. Lasten ja nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa. Liikenne- ja viestintäministeriö 2008. Lasten ja nuorten mediafoorumi. http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=22170&name=DLFE-4803.pdf&title=Lasten
Mediakasvatus.fi
http://www.mediakasvatus.fi/
Mediakasvatus Metka
http://mediametka.fi/
Mediakasvatus-MLL
http://www.mll.fi/kasvattajille/mediakasvatus/
Opetussuunnitelman perusteet. 2004. Opetushallitus.
http://www02.oph.fi/ops/perusopetus/pops_web.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti