Taidekasvatusvoileipäni

Taidekasvatusvoileipä sai minut todella pohtimaan kuvataiteen opetukseni taustalla vaikuttavia käsitteitä ja arvoja. Tutustuin Räsäsen esittelemiin voileipämalleihin ja aloin niiden pohjalta rakentamaan omaa annostani. Voileipälautasen vertauskuva liittyy lapsiin sekä itseilmaisuun. Haluan korostaa opetuksessani sitä, että pyrin kohtaamaan oppilaat yksilöinä ja järjestämään kuvataideopetukseen sellaisia elementtejä, joilla pystyn tukemaan oppilaan itseilmaisua.

Voileipäni rakentuu oppimisympäristölle, joka muodostaa kehykset ja perustan oppimiselle. Voileivän oppimisympäristö-siivun ruskeat reunat kuvaavat reunaehtoja, jonka mukaan opetus tapahtuu ja myös sitä, että oppimisympäristö on rajattu. En tarkoita tällä mitään erityisen tiukkaa aiherajausta tms, vaan yksinkertaisesti sitä, että opettaja ja oppilaat tietävät aina kyseisen oppimisympäristön reunaehdot - olkoon ympäristö sitten luokkahuone tai luonto.

Voileivän täytteet olen valinnut Räsäsen kukkakuvioista. Täytteenä löytyy kaksi makkaraa, juusto sekä kurkku. Makkaranpalat edustavat omaa taidekäsitystäni sekä vuorovaikutusmallia, joihin opetuksessani tukeudun. Aluksi minusta oli vaikeaa löytää itselleni sopivaa taidekäsitystä kirjan esittelemistä vaihtoehdoista. Sitten löysin neljännestä luvusta kappaleen sosiaalisuudesta, joka oli kuin suoraan omien ajatusten sanallistamista. Vuorovaikutusmallini oppilaiden kanssa painottuu vahvasti sosiaaliseen malliin, jossa kasvatuksen arvo perustuu sekä henkilökohtaisiin kokemuksiin että sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Taideopetus hyödyntää oppilaiden ja opettajan vuorovaikutuksessa syntyneitä kysymyksenasetteluja sekä suosii teemaopetusta. Tälle vuorovaikutusmallille ominainen taidekäsityspari on postmoderni taidekäsitys. Sosiaalisuus nousee taidekasvatuksen keskiöön, sillä taiteen katsotaan olevan erilaisten kulttuuristen todellisuuksien tutkimisen, ilmaisemisen, ymmärtämisen ja muuttamisen väline. Erilaiset yhteistyömuodot koulun ulkopuolelle sekä visuaalisten kokemusten tulkinta ovat osa postmodernia taidekäsitystä. Voin hyvin allekirjoittaa edellä mainitut seikat osaksi omaa kuvataideopettajuuttani, sillä olen niitä jo aiemmin käyttänyt opetuksessani.

Juustosiivu voisi kuvastaa opetuksen taustalla vaikuttavaa oppimiskäsitystäni, jossa painottuu konstruktivistinen oppimisteoria. Opetuksen vuorovaikutteisuus, sekä rakentuminen vertaistuen avulla ovat tärkeitä tekijöitä opetuksessani. Ne ovat ihanteita, joita kohti haluan tällä hetkellä suunnata ja kehittää omaa opetustani. Näen edellä mainitut käsitteet haastavina toteuttaa hyvin ja toimivasti käytännössä. Koen joillain tasolla jo pystyväni toteuttamaan niitä, mutta matka ihanteisiin on vielä kesken. Toisaalta, oman kehittymisen takia on hyvä olla tavoitteita, joihin pyrkiä ja joita tarkentaa aina tarvittaessa.

Kurkunpala kuvastaa kuvallisen kehityksen osuutta opetuksessani. Se on vielä ehkä hieman läpikuultava ja hauras, sillä siitä alueesta en koe omaavani vielä riittävästi tietoa. Valitsin kuitenkin persoonallisuuden kuvallisen kehityksen lähtökohdaksi. Haluan tukea oppilaan tunnekasvatusta eri tavoin ja kuvataide on yksi hyvä väylä siihen. Kuvien avulla rakennetaan identiteettiä ja opettajan tai muiden arvio niistä vaikuttaa vahvasti oppilaan minäkäsitykseen. Haluan tukea ja harjoittaa minäkäsitystä tukevaa palautteen antoa sekä omalla kohdallani että oppilaiden keskuudessa.

Päällimmäinen kerros koostuu leivänpalasta, joka kuvastaa visuaalista kulttuuria sekä vuorovaikutusta visuaalisen kulttuurin kanssa. Haluan osaltani tukea oppilaan yksilöllistä suhdetta sekä sen rakentumista visuaalista kulttuuria kohtaan. Tutkimusmatkamme kuvataiteen pariin saa näin ollen kulttuuriset puitteet, jotka värittyvät ja mehevöityvät monipuoliseksi makuelämykseksi yhdessä edellä esitettyjen täytteiden kanssa tarjoiltuna!