Oppimispäiväkirja

OPPIMISPÄIVÄKIRJA

Miia Kauppila

MO8.1

Kuvataidekasvatus

Turun yliopisto/ROKL

Marjo Heino-Fihlman

Luento I

Luento herätteli mainoskuvien kautta kuvalukutaidon maailmaan. Mieleen jäivät automainokset, sekä niissä vahvasti toistuvat elementit – luonto, sininen taivas sekä vaihtelevat arvoviestit kuvien välityksellä. Monimerkityksellisyys mainoskuvissa voi toisinaan johtaa kuluttajan reaktion myös negatiiviseen tai ei toivottuun suuntaan. Esimerkiksi jotkut automainokset saattavat ärsyttää kuluttajan kestävän kehityksen arvomaailmaa tuomalla kuviin elementtejä auton ”maailmanvalloituksesta” ja maapallon pienuudesta. Yhtä oikeaa vastausta ei kuvatulkintaan ole ja jäinkin miettimään jälkeenpäin, mitkä olisivat omassa opetuksessa kuvia, joista voisi lähteä oppilaiden kanssa keskustelemaan. Toisaalta kuvien valinta ei saa missään nimessä muotoutua kynnyskysymykseksi ryhdyttäessä kuvatulkintaan. Ympäristömme on täynnä kuvia, joista valita. Kriittisen tarkastelun opettaminen oppilaille on mediaähkynkin kannalta suositeltavaa. Mainoskuvat pyrkivät toisinaan provosoimaan kuluttajaa, mistä on hyvä oppilaidenkin olla tietoisia.

Demo I

Ensimmäisen demon aiheena olivat kuvakulmat sekä valokuviin liittyvät asiat. Kuvakulmista jäi mieleen erilaiset lähikuvat ja puolilähikuvat, sekä säännönmukaisuudet, jotka ohjailevat näiden kuvaustapojen maailmaa. En ollut aiemmin miettinyt esimerkiksi katseen suuntaa tietynlaisissa kuvissa tai sitä, miten käsien ja jalkojen rajausta lähikuvissa yleensä toteutetaan. Mielenkiintoista oli myös demolla virinnyt keskustelu siitä, kuinka kameran toisella puolella voi viestiä valtavasti omista mielipiteistä tai tilanteen tunnelmista pelkillä suunnilla ja kuvakulmilla. Erityisesti esimerkit sodan uhan alla kuvaamisesta sekä naispoliitikkojen lähikuvista (Jutta Urpilaisen kasvolähikuvat) jäivät mieleen. Vastaisuudessa tulee ehkä itsekin enemmän kiinnitettyä huomiota kyseisiin asioihin sekä siihen, mitä kuvaustavalla halutaan tarinan lisäksi katsojalle viestiä.

Ulkona otetut kukkakuvat olivat motivoiva harjoitus. Toisaalta harjoituksen myötä huomasi taas oman kokemattomuuden kuvien ottajana. Taustan ja kohteen suhde, sekä valaistus antaisivat varmasti kuville sekä osaavalle kuvaajalle enemmän, mutta eihän sitä tosiaan opi ilman, että harjoittelee. Harjoitus toimi myös mukavana motivaattorina seuraavaan tehtävään eli oman kameran manuaaliin tutustumiseen. Kuvien räpsiminen tuntui mukavalta ja rentouttavalta. Kuvaamiseen pystyi helposti uppoutumaan – oman tuotoksen näkeminen saman tien oli palkitsevaa. Uskon, että oppilaiden kanssa tulisi myös enemmän suosia valokuvausta osana opetusta (eikä pelkästään KU-opetusta). Aion ehdottomasti yrittää ottaa tulevassa työssäni valokuvauksen osaksi opetusmetodeitani. Toisaalta se on aiemminkin ollut läsnä opetuksessani. Esimerkiksi tunnekuvia olen ottanut lapsista, sekä tietysti toiminnallisia kuvia. Tämän harjoitteen myötä pyrin kuitenkin lisäämään tulevaisuudessa oppilaiden omaa osallistumista kuvien ottamisessa.

Demo II

Maailman kaunein tyttö. Kaksi vaikuttavaa naistaiteilijaa: Sherman ja Savolainen. Olin yläkoulun oppilaiden kanssa opintoretkellä Wäino Aaltosen museossa katsomassa Savolaisen valokuvanäyttelyä. Kuvat ja tarinat vaikuttivat minut ja toivottavasti myös oppilaat. Shermanin laitoin googleen hakusanaksi, sillä halusin ennen demoa tietää, minkälaisesta taiteilijasta on kyse. Kuvien perusteella en olisi heti osannut sanoa, että hän esiintyy itse jokaisessa kuvassa. Moderni näkökulma itsensä kuvaamiseen – tämän ajan Helene Shjerfbeck.

Kolmen kuvan tehtävä ja etenkin tarinan keksiminen tuntui aluksi haastavalta. Kuljimme pihalla katsellen sopivia paikkoja ja päädyimme yhdessä omenapuiden luo. Auringonvalo paistoi tähän pihan kohtaan kauniisti. Harjoittelimme ensin putoavan omenan kuvausta sarjakuvalla. Tarina muodostui toiminnan ja kokeilun kautta. Oli myös mukava pohtia yhdessä valaistukseen ja kuvakulmaan liittyviä asioita ja esille tuotavia merkityksiä. Sommittelu löytyi helposti, olimme heti yhtä mieltä, ettemme ainakaan valitse perinteistä vierekkäin sijoitettua sarjakuva-tyyppistä ratkaisua. Pohdimme jo valmiiksi kuvaruutujen mahdollista taustaa sekä tiettyjen värien korostamista valokuvista. Minulla on suuret odotukset kuvankäsittelyohjelmien tarjoamista mahdollisuuksista. Odotan innolla, että pääsen oppimaan uutta kyseisistä ohjelmista.

Koin hyvin positiivisena tehtävänä oman kameran manuaaliin tutustumisen. Manuaalit jäävät itseltä usein lukematta, mutta silloin en voi saadakaan kaikkea hyötyä kamerastani irti. Tutustuessani ohjekirjaan koin olevani oikealla tiellä kohti valokuvaukseni monipuolistumista!

Luento II

Luennon aiheena oli mediakäyttäytyminen ja mediakasvatus. Muistan ensimmäisen kerran kuulleeni mediakasvatus-termin 6-7 vuotta sitten. Tällöin työpaikoilla kartoitettiin henkilöä, joka olisi ollut halukas vastaamaan mediakasvatuksesta sekä perehtymään aiheeseen paremmin. Ajattelin tuolloin, että mediakasvatus kuulostaa joltakin valtavan suurelta, laajalta sekä itselle vieraalta aihealueelta. Mediakasvatus sai minussa aikaan jo ähkyn ennen kuin varsinaisesti ehdin millään tasolla ottamaan kyseistä käsitettä haltuun. Nyt vuosien jälkeen luennolla kuultuna mediakasvatus ei enää tunnu minusta sellaiselta suurelta peikolta, miltä se aiemmin tuntui. Luennon ehdoton anti minun kohdallani oli positiivisuuden korostaminen mediakasvatuksessa. Kaikkien rajoitusten ja kieltojen sekä tekijänoikeusviidakon myötä oma suhtautumiseni mediakasvatukseen on ollut varovaisen rajoittunut. Kouluissa on varoiteltu ja usein annettu esimerkiksi rehtorin toimesta rajoitteita ja varoituksia siitä, ettei kukaan vain katsoisi filmejä tms., joihin ei ole oikeutta. Enkä tarkoita tällä ikärajoja tai muita sopivuustekijöitä, vaan puhtaasti lupa-asioita. Täytyy tosiaan perehtyä vielä niihin opettajaa koskeviin tekijänoikeuksiin. Onneksi luennon linkkivinkit olivat monipuolisia.

Odotan innolla tulevia demoja, joissa tutustutaan paremmin ja itse tehden Creative commons - sekä storycenter- sivustoihin. Olen positiivisella mielellä valmis oppimaan uusia taitoja, sillä uskon, että juuri näiden taitojen hallinta antaa minulle lisämahdollisuuksia ja monipuolisia työkaluja opetustyöhön.

Demo III

Demon aiheena oli tutstua kuvankäsittelyohjelmiin. Corel sekä pixlr tulivat hiukan tutummiksi. Valokuvan kerrosten kopiointi ja käsittely erilaisin tekniikoin olivat minulle uutta asiaa. Ohjelma oli innostava, mutta vaatii uudelta käyttäjältään runsaasti aikaa toimintojen tutustumiseen. Kukkakuvien käsittelyyn sekä erilaisten vaihtoehtoisten tehosteiden kokeilemiseen kuluu äkkiä tunti jos toinenkin. Uskon, että kuvien käsittely motivoi myös alakouluikäisiä oppilaita. Kuvien käsittelyn myötä tulisi keskustella yleisemminkin kuvamanipulaatiosta ja siitä, miten muokkaaja voi kuviin vaikuttaa. Vaikka suuren osan tällaisten ohjelmien käytöstä oppii tekemällä, kaipaisin silti esimerkiksi Moodleen kirjallisia ohjeistuksia ohjelman perustoiminnoista.

Demo IV

Fb-kuvien analysointi oli mielenkiintoinen tehtävä. Teknisten näkökulmien sekä kuvan herättämien ajatusten analysointi avasi todellakin paljon enemmän katsojan roolissa olevalle. Ryhmässä käytyjen kuvien analyysi toi esiin melko selkeitä asioita, kuten kuvassa olijan kiinnostuksen kohteet, harrastukset tms. Näin pienessä ajassa ei kuvien tulkinnassa päässyt niinkään syvälliseen otteeseen, mutta toisaalta se ei ollut ehkä tarkoitus. Omassa analyysissä oli kuitenkin mahdollisuus kuljetella analyysiä haluamilleen urille ja pohtia syvemmin kuvien merkitystä. Vaihdoin aika pian analysoinnin jälkeen oman profiilikuvani, sillä halusin jotain muutosta profiiliini. Toisaalta, aloin ajattelemaan eri tavoin kuvien katselusta ja merkityksestä kuin aiemmin. Kuva-analyysikin on sellainen taito, jota aina toisinaan tulisi palautella mieleen ja ottaa tietoisesti kuvia tulkintojen alaisuuteen. Fb-kuvien pohjalta nousi myös keskustelua siitä, millaisia kuvia haluaisi itsestään verkkoon laitettavan. Se, mitä itse ajattelee kuvan viestivän voikin olla täysin erilaista, mitä muut kuvaa katsoessa ajattelevat.

Demo V

Elokuvan teko jatkui taas, eikä ilman ongelmia. Tein suuren työn muuttaessani ottamani valokuvat Pixlr- ja Corel-ohjelmilla. Halusin korostaa ja rajata sekä muuttaa valokuvien värimaailmaa suotuisammaksi elokuvaa ajatellen. Musiikki elokuvaa varten minulla oli valmiiksi mukana, mutta en osannut liittää sitä Movie Maker –ohjelmaan. Käytin siis tällä demolla aikaa Movie Maker –ohjelmaan tutustumiseen sekä kuvien käsittelyyn ja valintaan. Tallensin projektin keskeneräisenä verkkokansioon sekä tikulle. (Myöhemmin en saanut keskeneräistä elokuvaa kumpaakaan kautta auki.)

Demon ohjelman mukaisesti emme käyttäneet aikaa elokuva-analyysiin, emmekä mainokseen. Itse elokuvan teko ongelmineen taisi viedä niin suuren ajan opetuksesta, että jotain piti vain jättää pois.

*Liitä tähän kohtaan ohjeet cd:ltä liitettävän musiikin tiedostomuodon muuttamisesta.

Luento III

Luennolla tuli hyvää peruskäsitteistöä aiheeseen. Camera obscura oli mielenkiintoinen ilmiö, josta muistan joskus kuulleeni. Oli mukava saada opetuksellisia vinkkejä camera obscuran hyödyntämisestä tunneilla. Pimeään laatikkoon meneminen ja ulkopuolisen maiseman hahmottaminen väärin päin olisi varmasti vaikuttava kokemus oppilaille.

Valokuvataiteilijoiden joukossa oli monta mielenkiintoista kotimaista taiteilijaa. Odotin, tuleeko esitettävien taiteilijoiden joukosta sukulaiseni Maija Tammen nimeä, joka on valokuvaaja. Toisaalta hän taitaa olla enemmän freelancer-kuvaaja ja lehtikuvaaja.

Strategiani mediaähkyyn -essee

Mediamaailma lasten ja nuorten toimintaympäristönä

Toimintaympäristöt voidaan jakaa mikro- ja makroympäristöihin. Mikroympäristö käsittää lapsen ja nuoren lähipiirin – kodin, perheen ja ystävät. Makroympäristöön voidaan taas laajemmin liittää se yhteiskunta instituutioineen, jossa lapsi tai nuori elää. Mediamaailma koskettaa nykyään molempia edellä mainituista toimintaympäristöistä. Mediaa ja mediakulttuuria onkin luonnehdittu aikamme merkittävimmäksi kulttuuriseksi tilaksi. Median ja vertaisryhmien merkitys oppimisessa on kasvanut. Oppiminen tapahtuu nykyään paljolti perinteisten oppimisympäristöjen ulkopuolella. Peruskoulu pyrkii vastaamaan lisääntyneeseen mediakulttuuriin huomioimalla mediakasvatuksen opetussuunnitelman perusteissa. Opetuksen työtapojen tulee edistää tieto- ja viestintätekniikan taitojen kehittymistä. (POPS 2004) Tämä tarkoittaa median lajien (tv, radio, netti, pelit, lehdet, elokuvat, mobiili) huomioimista opetusta suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Muuttuvat toimintaympäristöt haastavat myös tiedon luonteen muutokseen. Tieto ja tietämys painottuvat entistä enemmän yhteistoiminnalliseksi sekä verkostoitumista ja moniammatillisuutta hyödyntäväksi yhteiseksi sekä keskeneräiseksi pääomaksi. (Kangas ym. 2008.) Tiedon luonteen keskeneräisyys sekä yhdessä rakentaminen edellyttävät uudenlaisen asenteen omaksumista etenkin visuaalisen kulttuurin puitteissa. Aiemmin rakennetut käsitykset esimerkiksi valmiiden töiden julkaisemisesta verkossa saattavat olla jo aikansa eläneitä. Nykyinen mediamaailma rohkaisee ja toisinaan edellyttääkin (esim. blogin pitäminen) käyttäjäänsä julkaisemaan keskeneräistä materiaalia verkossa, jota muut käyttäjät voivat halutessaan arvioida ja täydentää. Muuttunut toimintaympäristö edellyttää uudenlaisten opiskelun tapojen ja muotojen omaksumista. Median myötä kehittynyt osallisuuden toimintakulttuuri haastaa perinteisen käsityksen oppimisesta ja opettamisesta. Perusopetuksen yhdeksi tärkeimmäksi tavoitteeksi tulevaisuudessa nousee oppilaiden kannustaminen yhteisöllisen kulttuurin edistämiseen siten, että sekä toiminnan, tiedon jakamisen että ajattelun näkökulmasta yksilölliset ratkaisut ovat eettisesti kestäviä. (Kangas ym. 2008.)

Mediamaailman tuotteiden analysointi on olennainen ja välttämätön osa mediakasvatusta. Tietoista analyysia esimerkiksi televisio-ohjelmista, mainoksista tai peleistä kannattaa suosia jo pientenkin lasten kanssa, sillä se kehittää taitoa mediakriittisyyteen. Median herättämiä tunteita on hyvä oppia sanallistamaan, sekä tuomaan omia ajatuksia esiin esimerkiksi leikkien pelien tai liikunnan keinoin. (Mediakasvatus Metka)

Kaksisuuntainen media – uhka ja mahdollisuus?

Lapset ovat median käyttäjinä sekä vastaanottajia että tuottajia. Kasvattajien tulee tiedostaa tämä median kaksisuuntainen rooli sekä viestimenä että vaikutteiden tuottajana. Lapsilla ja nuorilla on oikeus oppia turvallista ja vastuullista median käyttöä. Tämä edellyttää kasvattajilta mediakulttuurin ilmiöiden tuntemusta ja ymmärrystä. (Mediakasvatus-MLL)

Erilaiset pelit tietokoneella, verkossa sekä pelikonsoleissa ovat osa tämän hetken puhutuinta mediasisältöä. Pelien haitallisuus ja pelimaailmaan uppoutuminen huolestuttavat sekä kasvattajia että lasten ja nuorten vanhempia. Mediakasvattajan roolissa ei tulisi kuitenkaan valita ehdotonta puolesta tai vastaan -suuntautumista keskusteltaessa peleistä. Vain 4% markkinoilla myynnissä olevista peleistä on kielletty alle 18-vuotiailta. Ikäraja ei kerro pelin sopivuudesta, vaan varoittaa mahdollisesta haitallisesta sisällöstä. Kasvattajan/opettajan olisi hyvä tutustua pelien sisältöihin, varsinkin niiden pelien, joita esimerkiksi verkossa suositellaan pelattavaksi tietynikäisten lasten kanssa tai joita suositellaan tietyn oppiaineen tai opetuksen tueksi. Kirjastot sekä lastenohjelmien kotisivut sisältävät usein linkkivinkkejä lapsille soveltuvista peleistä. Parhaimmillaan peli on opetuksellisesti järkevä sekä lapselle mielekäs pelata. Pelien sosiaalista ulottuvuutta pitäisi kouluissa huomioida myös enemmän. Yhteiseen toimintaan kannustavat pelit kehittävät vuorovaikutteista toimintaa (Mediakasvatus.fi) Verkkopelien sekä yhteistyötä vaativien pelien arvomaailma muistuttaa kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutustilannetta. Hyvät pelit ohjaavat ja edellyttävät osallistujiltaan yhteistä suunnittelua, tavoitteita sekä peliin liittyvän arvomaailman jakamista. (Kangas ym. 2008.) Oman haasteensa sopivien pelien löytämiseen tuo nimenomaan yhteisöllisyyden pedagoginen hyödyntäminen. Oman mediakasvattajuuteni tulevaisuuden haasteena tulee ehdottomasti olemaan pelien sosiaalisen ulottuvuuden ja sopivuuden löytäminen. Lapset pelaavat tällä hetkellä keskimääräisesti tunnin päivässä. (Kangas ym. 2008.) Mielestäni se lisä, minkä koulu tuo mediakasvatuksen muodossa oppilailleen, tulisi siis olla laadukasta ja monipuolista median käyttöä.

Roolini mediakasvattajana

Lasten- ja nuorten mediakasvatustutkimuksen mukaan kuulun millenniaalien joukkoon. Olen siis syntynyt 1980-luvulla ja selvitystä lainatakseni olen ”taitava ja motivoitunut kokeilija – monella tapaa mediataitoinen ja oppimiskykyinen– tietotekniikan ja netin palveluiden käytössä”. (Kangas, Lundvall ja Sintonen 2008. s.5) En koe asian olevan aivan näin. Toki, olen kiinnostunut mediasta ja kuulun siihen ikäryhmään, jolle on peruskoulussa jo opetettu kotisivujen tekoa. Olen kuitenkin saanut sellaisen kuvan mediamaailmasta, joka monipuolisine ja eri reittien takan olevine mahdollisuuksineen saattaa ahdistaa käyttäjänsä tietotulvallaan. Muistan, kun mediakasvatus -termi jalkautui ”kentälle”. Olin silloin päiväkodissa töissä ja koin termin ja aiheen valtavaksi tietopaketiksi, josta olisi hankala saada minkäänlaista tarttumapintaa. Nyt vuosia myöhemmin, lähestyn termiä mediakasvatus jo toisella asenteella.

Medialukutaitoni avulla pyrin kasvattajana huolehtimaan siitä, että käytän hyväkseni kriittistä pohdintaa käsitellessäni eri mediakanavien informaatiota. Ikärajat sekä niiden noudattaminen on mediamaailmassa tärkeää. Kasvattajan tehtävä on suojella lasta hänelle haitalliselta materiaalilta. Ikärajojen tehtävä on suojata lasta aineistolta, joka voi olla haitallista hänen terveydelle tai kehitykselle. (Mediakasvatus.fi) Kasvattajan tulee olla tietoinen ja ajan tasalla mediamaailman tapahtumista. Elokuvat, televisiosarjat ja pelit saattavat sisältää tiukat ikärajoitteet. Oma rooliviestiminen ikärajojen suosimisesta sekä kunnioittamisesta on tärkeää. Aiheesta keskustelu voi oppilaiden kanssa olla tarpeen. Kriittisen suhtautumistavan välittäminen keskustellen voi avata lapsille mediamaailman vaikealta tuntuvia arvoja. Toisaalta, joskus on paikallaan olla yhteisesti keskustelematta sellaisista median asiasisällöistä, jotka eivät kuulu pienille lapsille. Kahdenkeskisiä juttelutilaisuuksia oppilaan kanssa ei sen sijaan koskaan tule tietoisesti sivuuttaa. Erityisesti pienet lapset samaistuvat voimakkaasti katsomaansa mediaan. Hyvin usein leikkien aiheet saattavat olla lähtöisin lastenohjelmasta. Pelkotilojen syntymistä voi taasen edesauttaa jokin lasta järkyttävän mediasisällön katsominen. (Kangas ym. 2008.)

Eräässä luokassa alkuopetusikäinen poika halusi kertoa minulle pelottavasta kokemuksestaan Internetissä. Poika kertoi jostain videosta, jota hän oli katsonut yhdessä vanhempien sisarustensa kanssa. Videossa oli esiintynyt mummo, joka keinui pitkän aikaa keinutuolissa. Pojan kertomuksen mukaan mummon rauhallista kuvaa seurasi jokin hirviö tai pelottava kuva, joka yllättäen ilmestyi näytölle katsojan silmien eteen. Poika kertoi voimakkaista tunteistaan, pelosta ja itkusta, tämän videon katselun yhteydessä. Yritin kasvattajana helpottaa pojan oloa keskustelemalla hänen kokemuksestaan. Yritin myös itse etsiä netistä hakusanoilla kyseistä materiaalia, jotta olisin ymmärtänyt poikaa paremmin. En kuitenkaan löytänyt mitään. Toistuvien ja huolta herättävien tilanteiden myötä (kuten edellä kertomani keskustelu) ottaisin myös herkästi yhteyttä vanhempiin. Vanhempien tietoisuutta mediakasvatuksesta olisi paikallaan käsitellä esimerkiksi vanhempainillassa. Koulun linjoja mediakasvatuksesta voisi näin helposti viestiä koteihin päin sekä samalla herättää vanhempia miettimään omaa rooliaan mediakasvattajana.

Mediakasvatusta ei saisi kokea pelkkänä uhkatekijöiden ja rajoitusten kenttänä. Oikein käytettynä mediamaailma rikastaa lasten ja nuorten oppimista tarjoten erilaisen oppimisen ja oppimisympäristön perinteisenä pidetyn ”oppikirjaoppimisen” rinnalle.

LÄHTEET

Kangas, S., Lundvall, A. ja Sintonen, S. 2008. Lasten ja nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa. Liikenne- ja viestintäministeriö 2008. Lasten ja nuorten mediafoorumi. http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=22170&name=DLFE-4803.pdf&title=Lasten

Mediakasvatus.fi

http://www.mediakasvatus.fi/

Mediakasvatus Metka

http://mediametka.fi/

Mediakasvatus-MLL

http://www.mll.fi/kasvattajille/mediakasvatus/

Opetussuunnitelman perusteet. 2004. Opetushallitus.

http://www02.oph.fi/ops/perusopetus/pops_web.pdf

Magneetti

Tämä magneettiohje löytyi yhdestä sisustuslehdestä. Olisi varmaan kiva soveltaa ja toteuttaa joskus oppilaiden kanssa.

               Oma magneettini. Kuvatulkinnallisesti ajattelin vasta jälkeenpäin ja valmista magneettia tarkastellessani, että kyllä nämä valitsemani kuvat ja teksti kuvaavat minua ja elämäntilannettani.

Pixlr- ja Corel-kokeiluja

Kirkkauden sekä värimaailman säätelyä.

Ja peruukkiin loistetta..

Elokuva

Ompputaulu

Tarina, liike ja kuva. Ompun kuva on muuten haettu google kuvahaulla sekä lisäasetuksella "hae vain kuvia, joita voi käyttää uudelleen".



Ja sitten niitä kuvia, mistä tarina syntyi..

Facebook-kuvien analyysi

Oman facebook –kuvan analyysi

Oma facebook –profiilikuvani on otettu ravintolasta. Kuva on puolilähikuva, jossa kuvauslinja on katkaistu hiukan kuvattavan kainaloiden alapuolelta. Katse kohdistuu kuvassa suoraan kameraan eli kohti katsojaa. Kuva on myös otettu niin, että olen kuvassa hiukan keskilinjan oikealla puolella. Kuvan taustalta kiinnittää heti huomion kirkas valo tummalla taustalla. Valo tulee kameran salamasta, joka ottaa heijastuksen takana olevasta lasi-ikkunasta. Kuvaaja ei siis ole kovin tarkkaan miettinyt taustan merkitystä tai mahdollisia heijastuksia kuvaushetkellä. Toisaalta tuoppi kuvattavan kädessä sekä taustamiljöö kertovat paikasta, jossa ei ehkä kuvia otettaessa suuremmin ajatella taiteellisia näkökulmia.

Kuvassa olija haluaa ehkä viestittää kuvallaan kaipausta ravintolaelämään ja vapaa-aikaan. Valitessani tätä kuvaa profiiliini en kylläkään ajatellut tuoda itseäni esiin baarikärpäsenä. Muutama kuvaa kommentoinut onkin heti todennut, että kuva taitaa olla feikki. Ja tottahan se on, enhän minä edes pidä oluesta. Kuvassa oleva tuoppi kuului veljelleni ja kuvausperuste taisi juurikin olla se, että minä ”maistan” olutta. Punaviinilasi kädessäni olisi kuva jo kertonut huomattavasti enemmän minusta. Olenko siis halunnutkin tuoda esiin jotain sellaista, mitä en olekaan? Kuvaa valitessa saattavat valintaan vaikuttaa myös sosiaaliset odotukset tai se, mitä ajattelee kuvalla sosiaalisesti viestittävänsä. Yksi kuvan valintaan vaikuttaneista syistä oli se, ettei koneella oikein ollut sellaisia muita lähikuvia minusta, joita olisin facebook-profiiliini laittanut.

Kuvasta eivät välttämättä pidä kaikki. Kuvan vihje kuvattavan alkoholinkäytöstä voi aiheuttaa joissakin kuvan katsojissa paheksuntaa. Omat muistot kuvasta liittyvät kuitenkin lomaan, sekä ulkomaanmatkaan. Kuva taitaa olla tyypillistä facebook –profiiliainesta, sillä ainakin yhdellä kaverillani on samanlainen oluttuoppikuva profiilikuvana!

 

Facebook –kuvan analyysi

Tiinan tämän hetken profiilikuva on otettu hänestä itsestään. Tiina loikoilee riippukeinussa, todennäköisesti jossain päin Lappia, kauniin ja metsäisen järven rannalla.

Denotaation kannalta kuva tuo keskeisesti esille riippumaton ja siinä lepäilyn. Assosiaatiot voivat tällaisen kuvan kohdalla liittyä myös vahvasti lomaan ja lomailuun. Kuvan taustamaiseman kaunis luonto viittaa lomailuun ja paikkaan, joka on kaukana työelämän ja arjen kiireistä. Konnotaation kautta ajateltuna kuva voisi myös ilmentää Tiinan halua viettää omaa aikaa. Kurkistus hyttysverkon takaa saattaisi kertoa muille henkilöstä, joka arvostaa omaa aikaa ja rauhaa, mutta haluaa myös ehdottomasti olla ajan hermolla sekä hiukan raottaa omaa maailmaansa muille. Mikäli hyttysverkko olisi kokonaan kiinni ja kuvassa olija näkyisi vain verkon takaa, kertoisi se hyvin voimakkaasti katsojalle henkilön halusta piiloutua tai sulkea ympäröivä maailma oman tilansa ulkopuolelle. Tiinan iloinen hymy sekä katseen kohdistaminen suoraan kameraan korostaa myös vaikutelmaa sosiaalisuudesta.

Kuvan tunnelma on iloinen, nautiskeleva ja rauhallinen. Kuvassa olija kertoo katsojalleen selkeästi kiireettömän hetken merkityksestä ja arvosta itselleen. Kuvassa olija viestittää kuvallaan myös tietynlaista erähenkisyyttään sekä omaa kosketustaan luontoon. Positiivinen tunnelma kuvan taustan huomioiden kertoo kuvattavan halusta liikkua ja elää luonnossa. Muodikkaat aurinkolasit taas lieventävät liian erähenkisyyden leimaa ja sitovat kuvassa olijaa myös osaksi kaupunkilaiskulttuuria.

Kuva viestii ottohetkellään ja ajankohdallaan jonkinlaista kaihoa kesään. Tiina kaipaa ehkä mennyttä kesää tai toisaalta hän on saattanut profiilikuvaa valitessaan ottaa kyseisen kuvan siksi, että se herättää hänessä itsessään positiivisia muistoja ja tuo hyvän mielen. Kuva on mielestäni onnistunut ja sommitelma Tiinasta hiukan kuvan oikeassa laidassa on hyvä. Valaistuksen ja maiseman hyödyntäminen olisi voinut tapahtua eri kuvakulmista, mutta toisaalta tässä kuvassa on haluttu ehkä hakea juuri tämän nautinnollisen hetken tärkeyttä. En usko, että kuva ärsyttäisi ketään katsojaa. Kuvaa katsoessa tulee itsellekin halu päästä keinumaan riippukeinuun – varsinkin, kun ötököistäkään ei näytä hyvän suojavarustuksen kannalta olevan mitään vaaraa!

Kukkaloistoa

                                          Hieman käsiteltyjä kuvia..