Minuun vaikuttanut taidenäyttely

Taidepolkuni

Skannerin käyttö olisi varmaan ollut viisasta, mutta kun se ei toiminut. Toivottavasti valokuvan läpi näkee keskeisiä asioita taidepolustani. Taidekokemukset ovat olleet vahvasti musiikkipainotteisia. Kuvataide on saanut kokemuksissani alaa vasta viimeisimpien vuosien aikana.

Oma taidekäsitykseni

Taideteosten herättämät tunteet katsojassa ovat omassa taidekäsityksessäni keskeisessä asemassa. Taideteosten äärellä mietin omia tuntemuksia sekä niitä ajatuksia, joita taiteilija mahdollisesti haluaa välittää teoksellaan. Kurssiharjoitusten myötä olen alkanut taidetta katsellessani pohtia myös sitä, millaisia tunteita tai olotiloja valittu tekniikka on mahtanut taiteilijassa herättää. Pullovärimaalaus sai minut tarkastelemaan taideteoksia uudella tavalla ja kiinnittämään erityisesti huomiota taideteosten värin määrää. Käydessäni hiljattain Turussa Galleria Reginassa, mietin juuri yhden taideteoksen äärellä runsaan värinkäytön herkullista esiintuloa. Haluan opettajana välittää erilaisia elämyksiä kuvataiteen mahdollistamin keinoin sekä itse tehden että taidetta tarkastellen.
 

Kuvailisin omaa taidekäsitystä Räsästä mukaellen postmoderniksi. Taideteorioista postmodernin suuntauksen ajatukset koskettivat eniten ajatuksiani kuvataidekasvatuksesta. Pidän ajatuksesta, jonka mukaan taide voidaan nähdä sosiaalisena tapahtumana. Olen myös sitä mieltä, että taidemaailmassa voidaan lainailla vanhaa ja leikitellä vanhoilla teemoilla uudesta näkökulmasta käsin. 

Tulevaisuuden kehitystavoitteena on omalla kohdallani lisätä esteettisen näkökulman mukaan ottamista osaksi omaa taidekasvatusta. Esteettiset pohdinnat kauneuden merkityksestä toisivat mukavasti filosofista näkökulmaa taiteen tekemiseen sekä kokemiseen. Kauneus ja hyvyys ovat sellaisia arvoja, joita tulisi esimerkiksi kuvataideopetuksen yhteydessä tarkastella. Lähinnä ajattelen niin, että olen tietoisesti ”tuntosarvet herkällä” kuulostelemaan oppilaiden kanssa tilaisuuksia tällaisen keskustelun käymiselle.

Maijan demotehtävä

Grafiikkaa

Helppoa grafiikkaa Press-Print -levyillä

 

Grafiikka-nimitys tulee kreikkalaisesta sanasta grafein = kaivertaa, piirustaa, kirjoittaa. Se on kuvataiteessa yleisnimitys menetelmille, joilla taiteilijan valmistamista painolevystä voidaan vedostaa kuvia paperille tai muulle materiaalille. Kuva tehdään painolaatalle peilikuvana ja vedostetaan prässillä. Monivärigrafiikassa valmistetaan yleensä jokaista väriä varten oma painolaattansa.
Grafiikassa taiteilija luo uniikkityön sijasta kuvapohjan tai kuvapohjia, joista lopullinen työ painetaan eli vedostetaan. Näin syntynyt vedos ei ole taideteoksen kopio, vaan itsenäinen taideteos, alkuperäinen grafiikanlehti.

Työvaiheet:

1. Suunnittele ja piirrä lyijykynän terällä painaen kuva levylle. Muista että painaessa kuva vedostuu peilikuvaksi. Levylle voi antaa muodon, sen ei siis tarvitse olla suorakaide. Levyn voi myös leikata tai irrottaa osiin.

2. Vedostaminen. Väri levitetään lasilevylle ja telataan tasaiseksi. Kun teloja ei käytetä niiden annetaan levätä pyörivä osa ilmassa.


3. Väri telataan piirretylle levylle. Tarkista reunat, kulmat ja että väriä on tasaisesti. Eri osat voi painaa eri väreillä.

4. Aseta painolevy puhtaalle alustalle ja laita painopaperi levyn päälle. Painopaperina voi käyttää japaninpaperia, silkkipaperia, erilaisia värillisiä papereita.


5. Silitä esim. ruokalusikalla paperin päältä jotta painoväri tarttuu paremmin

6. Vedä paperi varovasti levystä irti ja aseta kuivumaan

7. Huom! Jos vedostaa toisen värin märän värin päälle niin kuivuminen kestää kauemmin

8. Pese levy ja käytetyt välineet vedellä heti käytön jälkeen

9. Usein itse painolevykin voi olla taideteoksen kaltainen

Pullovärimaalauksen dokumentointi

Kukka

                                         

Joutsenlampi myrskyssä

                                          

Tunne

 

Maalauskerralla olin aluksi todella väsynyt. Aloitin tehtävän ilman suurempia odotuksia. Maalien runsas käyttö tuntui kuitenkin heti alusta asti vapauttavalta ja jopa terapeuttiselta. Väsynyt olotila muuttui kuitenkin pian vapautuneeksi tunteeksi lastan liukuella kevyesti maalikerrosten päällä. Oli hauskaa huomata sitä, millaisiin kuvioihin käsi lastaa ohjasi. Tein paljon koukeroita ja lenkkejä, enkä niinkään suoria viivoja tai jyrkkiä mutkia. Oli nautinnollista seurata värimaailman syntyä ja kehitystä paperilla. Selkeästi minua helpotti työni tekemisessä myös se, että siirryin enemmän omaan rauhaan tekemään työtäni. Luottamus omaan tekemiseen vahvistui koko ajan työtä tehdessä.

Pullovärimaalaus opetti minulle tekniikan runsaasta värin käytöstä. En ollut aiemmin kokeillut tehdä mitään vastaavaa työtä, missä todella sai ottaa paljon väriä käyttöön. Aion ehdottomasti toteuttaa työtapaa tulevien luokkieni kanssa. Sovellusmahdollisuuksia tästä maalaustavasta voisi kehittää siten, että kuvioisi lastan reunan saksien tai mattopuukon avulla. Tällainen tekniikka voisi myös muodostaa pohjan jollekin toiselle tekniikalle, jota sitten kokeiltaisiin maalata kuivuneen työn päälle.

Opettajan rooli voisi tällaisessa työssä olla inspiraatiota tukeva kanssakulkija. Itse olin tyytyväinen opettajalta saamistani ohjeista tehdessäni maalausta. Mielestäni ohjeet olivat oikeissa kohdissa kannustavia sekä ohjasivat havaintojani hyvin onnistuneisiin yksityiskohtiin. Pyrin kehittämään tällaista kuvaamataidollista ohjaustyyliä myös itsessäni.

Runsas värien käyttö ohjasi myös havaintojani taidenäyttelyvierailulla, jonka kävin muutama viikko sen jälkeen, kun olin tehnyt pullovärimaalauksen. Kiinnitin eri tavalla kuin aiemmin huomiota taiteilijoiden värien käytön runsauteen ja etenkin niihin tauluihin, joissa maalien rajat tulivat kohokuvioin esille. Halusin myös uskoa tavoittaneeni pienen murto-osan siitä hyvän olon tunteesta, jota taiteilijat kokevat löytäessään onnistuneita värikokeiluja.

Näyttelyvierailu

Näyttelyvierailu taidemuseossa oli mukava kokemus. Museo itsessään on tiloiltaan suunniteltu sopivan kokoiseksi esimerkiksi alakouluikäisten taidemuseokäyntiä ajatellen. Tilat houkuttelevat seikkailemaan taiteen maailmassa sijaitsemalla vanhassa historiallisessa rakennuksessa kolmessa eri kerroksessa.

Valitsin vaikuttavimmaksi teokseksi Villu Jaanisoon D. Alighieri. Ajattelin sen kuvaavan Dantea ja mieleeni tuli Danten helvetti -teos. Mietin museossa, että kyllä on taiteilijalla varmasti tullut jo uniinkin Danten kasvot, kun on valmistanut niistä valtavan teoksen sekä lukuisia pieniä kipsiteoksia. Vaneri oli työstetty hienosti ja saatu aikaan suuri teos. Mietin teosta tarkastellessani materiaalin ja taiteilijan tuntemusten lisäksi hahmon historiataustaa. Taidekäyntien yhteydessä kannattaa tutustua esillä oleviin teoksiin monipuolisesti yli oppiainerajojen. Niinpä selvitin käynnin jälkeen Danten historiallista taustaa netistä. Kysymyksiä nousi mieleeni siitä, onko taiteilija halunnut kuvata teoksellaan rakkaustarinaa, jota Dante kuvaa Jumalallisessa näytelmässään? Vai onko taiteilija kenties tavoitellut tiedollisempaa puolta Danten muiden teosten osalta? Haluan itse uskoa rakkausteoriaan. Jotenkin myös tilan ratkaisut antavat viitettä siihen.

Taidekasvatusvoileipäni

Taidekasvatusvoileipä sai minut todella pohtimaan kuvataiteen opetukseni taustalla vaikuttavia käsitteitä ja arvoja. Tutustuin Räsäsen esittelemiin voileipämalleihin ja aloin niiden pohjalta rakentamaan omaa annostani. Voileipälautasen vertauskuva liittyy lapsiin sekä itseilmaisuun. Haluan korostaa opetuksessani sitä, että pyrin kohtaamaan oppilaat yksilöinä ja järjestämään kuvataideopetukseen sellaisia elementtejä, joilla pystyn tukemaan oppilaan itseilmaisua.

Voileipäni rakentuu oppimisympäristölle, joka muodostaa kehykset ja perustan oppimiselle. Voileivän oppimisympäristö-siivun ruskeat reunat kuvaavat reunaehtoja, jonka mukaan opetus tapahtuu ja myös sitä, että oppimisympäristö on rajattu. En tarkoita tällä mitään erityisen tiukkaa aiherajausta tms, vaan yksinkertaisesti sitä, että opettaja ja oppilaat tietävät aina kyseisen oppimisympäristön reunaehdot - olkoon ympäristö sitten luokkahuone tai luonto.

Voileivän täytteet olen valinnut Räsäsen kukkakuvioista. Täytteenä löytyy kaksi makkaraa, juusto sekä kurkku. Makkaranpalat edustavat omaa taidekäsitystäni sekä vuorovaikutusmallia, joihin opetuksessani tukeudun. Aluksi minusta oli vaikeaa löytää itselleni sopivaa taidekäsitystä kirjan esittelemistä vaihtoehdoista. Sitten löysin neljännestä luvusta kappaleen sosiaalisuudesta, joka oli kuin suoraan omien ajatusten sanallistamista. Vuorovaikutusmallini oppilaiden kanssa painottuu vahvasti sosiaaliseen malliin, jossa kasvatuksen arvo perustuu sekä henkilökohtaisiin kokemuksiin että sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Taideopetus hyödyntää oppilaiden ja opettajan vuorovaikutuksessa syntyneitä kysymyksenasetteluja sekä suosii teemaopetusta. Tälle vuorovaikutusmallille ominainen taidekäsityspari on postmoderni taidekäsitys. Sosiaalisuus nousee taidekasvatuksen keskiöön, sillä taiteen katsotaan olevan erilaisten kulttuuristen todellisuuksien tutkimisen, ilmaisemisen, ymmärtämisen ja muuttamisen väline. Erilaiset yhteistyömuodot koulun ulkopuolelle sekä visuaalisten kokemusten tulkinta ovat osa postmodernia taidekäsitystä. Voin hyvin allekirjoittaa edellä mainitut seikat osaksi omaa kuvataideopettajuuttani, sillä olen niitä jo aiemmin käyttänyt opetuksessani.

Juustosiivu voisi kuvastaa opetuksen taustalla vaikuttavaa oppimiskäsitystäni, jossa painottuu konstruktivistinen oppimisteoria. Opetuksen vuorovaikutteisuus, sekä rakentuminen vertaistuen avulla ovat tärkeitä tekijöitä opetuksessani. Ne ovat ihanteita, joita kohti haluan tällä hetkellä suunnata ja kehittää omaa opetustani. Näen edellä mainitut käsitteet haastavina toteuttaa hyvin ja toimivasti käytännössä. Koen joillain tasolla jo pystyväni toteuttamaan niitä, mutta matka ihanteisiin on vielä kesken. Toisaalta, oman kehittymisen takia on hyvä olla tavoitteita, joihin pyrkiä ja joita tarkentaa aina tarvittaessa.

Kurkunpala kuvastaa kuvallisen kehityksen osuutta opetuksessani. Se on vielä ehkä hieman läpikuultava ja hauras, sillä siitä alueesta en koe omaavani vielä riittävästi tietoa. Valitsin kuitenkin persoonallisuuden kuvallisen kehityksen lähtökohdaksi. Haluan tukea oppilaan tunnekasvatusta eri tavoin ja kuvataide on yksi hyvä väylä siihen. Kuvien avulla rakennetaan identiteettiä ja opettajan tai muiden arvio niistä vaikuttaa vahvasti oppilaan minäkäsitykseen. Haluan tukea ja harjoittaa minäkäsitystä tukevaa palautteen antoa sekä omalla kohdallani että oppilaiden keskuudessa.

Päällimmäinen kerros koostuu leivänpalasta, joka kuvastaa visuaalista kulttuuria sekä vuorovaikutusta visuaalisen kulttuurin kanssa. Haluan osaltani tukea oppilaan yksilöllistä suhdetta sekä sen rakentumista visuaalista kulttuuria kohtaan. Tutkimusmatkamme kuvataiteen pariin saa näin ollen kulttuuriset puitteet, jotka värittyvät ja mehevöityvät monipuoliseksi makuelämykseksi yhdessä edellä esitettyjen täytteiden kanssa tarjoiltuna!